Soitto- tai lauluharrastuksen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa.
Perheen pienimmille soveltuvat parhaiten erilaiset muskarit, joissa lapsi saa ensikurkistuksensa musiikin ihmeelliseen maailmaan laulaen ja leikkien ryhmässä. Taaperoikäisille järjestetään perhemuskareita, joihin lapsi osallistuu yhdessä vanhemman tai muun turvallisen aikuisen kanssa. Kolmesta ikävuodesta lähtien muskariin pääsee osallistumaan myös itsenäisesti ilman vanhempaa. 5-6-vuotiaiden bändi- ja ukulelemuskareissa opetellaan laulujen ja leikkien lisäksi muskarista riippuen esimerkiksi ukulelen tai bändisoittimien soittoa.
Varsinaista soitonopetusta suositellaan aloitettavaksi aikaisintaan esikouluiässä. Tässä iässä lapsi jaksaa jo keskittyä hieman paremmin ja oppiminen alkaa tuntua luontevalta. Soittotunneille voi osallistua joko pienryhmässä, pariopetuksessa tai yksilöopetuksessa. Pienryhmä- ja pariopetuksessa on suositeltavaa, että oppilaat ovat suunnilleen samanikäisiä. Näin vältytään suuremmalta turhautumiselta, sillä 6- ja 12-vuotiaan kyky oppia ja omaksua uusia asioita on hyvin erilainen. Nuorempaa oppilasta saattaa harmittaa, että vanhempi oppilas edistyy nopeammin. Vanhempi oppilas puolestaan saattaa turhautua, kun opetus ei etene “tarpeeksi” nopeasti. Poikkeus edellä mainittuun ovat sisarukset, koska samasta perheestä tulevat lapset ovat usein tottuneet oppimaan ja kokemaan asioita yhdessä ja osaavat paremmin hahmottaa ikäeron vaikutuksen oppimisnopeuteen. Myös aikuinen voi käydä yhdessä lapsen kanssa tunneilla.
Lauluharrastuksen aloittaminen sujuu kahteentoista ikävuoteen saakka parhaiten lauluryhmässä. Sekä tytöt että pojat käyvät murrosiässä läpi äänenmurroksen, minkä jälkeen ääni tuntuu ja kuulostaa erilaiselta. Varsinainen laulunopiskelu kannattaakin aloittaa vasta tämän jälkeen. Laulu eroaa instrumenttina muista soittimista siten, että se on osa meitä. Siksi laulua voikin osittain verrata urheiluun. Kun laulaa, instrumentti kasvaa ja vahvistuu ja sen käyttö helpottuu. Vähän samalla tavalla kuin pelatessa säännöllisesti jalkapalloa, kunto kehittyy, ja pallon käsittely ja muut tarvittavat taidot kehittyvät. Siksi aluksi riittääkin hyvin, että laulaa ja käyttää ääni-instrumenttia. Laulaminen ryhmässä on hauskaa ja kehitys tapahtuu huomaamatta. Murrosiän jälkeen voidaan alkaa yhdessä opettajan kanssa hiomaan tekniikkaa ja opettelemaan äänen eri rekistereiden käyttöä, sekä erilaisia laulutyylejä. Vaikka murrosiän jälkeen aloittaisi yksityisopetuksen, ei ryhmälauluakaan kannata unohtaa. Yhdessä laulamisen ilosta voi nauttia läpi koko elämän erilaisissa lauluryhmissä, -yhtyeissä ja kuoroissa.
Moni aikuinen kertoo hieman ujona “salaisesta” haaveestaan aloittaa soiton tai laulun opiskelu joko kokonaan uutena harrastuksena tai sitten vuosikymmenten tauon jälkeen. Moni tuntuu miettivän, onko oppiminen aikuisella iällä mahdollista, ja pystyykö “vanhalle koiralle opettamaan uusia temppuja”. Vastaus on kyllä. Uuden asian aikuisena opettelussa (tai kertaamisessa) on se hyvä puoli, että aikuiset tuntevat itsensä paremmin kuin lapset, ja ovat tietoisia omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Moni myös tietää, miten oppiminen sujuu parhaiten. Osa luottaa oppiessaan kuuloon, toinen näköön ja kolmannelle on tärkeää miltä asiat tuntuvat. Uuden asian opettelu aikuisena vähentää tutkitusti myös muistisairauksien riskiä ja pitää aivot “virkeinä”.
Soitonopiskelu sopii siis kaiken ikäisille! Jokaiselle on mahdollista löytää sopiva muoto harrastaa musiikkia, eikä aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä.
Tutustu opetusvalikoimaamme valikon kautta ja ilmoittaudu tunneille! Voit myös kysyä lisätietoja sivumme oikeasta alareunasta – vastaamme nopeasti.